20140617

                                                                        I'm a liar and I've been a thief
                                                                  I stole your good looks, threw them to the streets.

olen varas olen vienyt muiden suusta sanoja ihmisten ihoilta palasia
olen naamioitunut olen pelkuri otan sinulta kaiken mitä sinä olit
ehkä minä kaiken aikaa valehtelenkin vain itselleni?  pitäisi herätä
kun olen yhtäkkiä tässä se vihainen osapuoli minä potkin ja revin
tahtoisin huutaa ethän sä tiedä olet väärässä empäs varmasti ole! 

minun pitäisi luopua siitä mikä ei koskaan ollut minun
antaa takaisin se mitä olen ihmisten harteilta varastanut.
tarkoittaa anteeksipyyntoä enemmän kuin koskaan ennen.
pitäisi etsiä uudestaan se kuka minä olen, olin joskus-
juostava se minuus kiinni jonka jätin joskus unohtumaan
eksyessäni vääriin silmiin valheisiin vuosiin askeliin säröihin.

otettava vähän matkaa, etäisyyttä. nöyryttävä muiden edessä.
en minä verisille mustelmille ruoskittunakaan saisi antaa sijaa
sille väärälle jonka varastin ihmisten huulilta ennenkuin--
kukaan
sanoi koskaan mitään ääneen.


minulla on vielä paljon opittavaa. niin paljon. elämästä. 

20140603

oh we are shadows, just shadows in the alley

tunnit tyhjenee hitaasti yksi kerrallaan. painuu maata vasten. sekunnit katoaa.
harmaa sade viiltää yksinäisyyttä auki. särö säröltä sataa poskipäille vettä. (happosadetta)
kaduilla valuu valtameret, itkee kaupungin mustat varjot, syntisten sielujen tunnustukset.
lätäköissä minäkuva heijastuksena vain, peilikuvana, rikki mennyt ihmisten kiireisistä jaloista.
katse pysähtyy hitaasti tutkimaan tummuvaa taivasta; pääskysetkin ovat menneet piiloon.
(ei niiden kirkuna enää kuuluu kolmannen kerroksen avonaisista ikkunoista. niin, lapsuus.)

aamupäivä tuoksui tupakalta ja maailmanlopulta. tuuli sitä harmaata kuivaa pilvien huutoa.
sellainen saa ajattelemaan tyhjyyttä ja varjoja. tahtoisin kuvittaa sen kun en osaa selittäkään.
ne on niitä kiireisiä katseita kuluneita valokuvia harmaita rappukäytäviä pimeitä tunteja
koputuksia askelten ääniä kulissielämiä sähkölaskuja harmaata pimeämpää joka kerroksessa
päällekkäin kasattuna pieniin asuntoihin tyhjää tyhjempää elämäntarinaa. sitä samaa elokuvaa.
harmaata. se saa aina ajattelemaan niitä maailmanloppuja. hylättyjä sairaalahuoneita. 
kaadoin kaikki ruiskut lattialle. tahdoin istua ikkunalaudalla ja heilutella jalkoja ulkopuolella.
katsella ratapihaa laiskasti ohittavia tavarajunia. tahdoin sateen. rämisevän kovan sateen.
yhtä terävän ja silti rauhallisen kuin se pakoreitti jota joskus yritin vain juosta loppuun asti.
askel toisensa perään se hakkasi aina kuumana rinnassa mutta sai silti helpommin nukahtamaan.
ssshhhhhh, nuku nyt. kauniita unia. 

sade laantuu. jalat tahtoo silti ne keltaiset saappaat ja minä olen taas pari hiljaista tuntia
vain puistonpenkkiä tupakan tuoksua ja valuvaa taivasta. kohta tulee ilta. päivistä loppuu aika.
sekunnit katoaa. vähenee vaikka samaan aikaan jokainen hetki on ikuisuus. 

>broder daniel - shoreline       > pain of salvation - undertow