20140512

aika ei paranna
näin sinusta taas unia
  itkettää aamuisin

verhot ovat kiinni
minä en nouse on liian harmaata
ja tyhjyydessä soi
saksofoni ja sun askeleet
   miks ihmisten pitää lähteä?

syksyiltoja kaupungin katuja
väritän tätä tyhjyyttä
sillä ruostuneella punaisella.
   ehkä mun pitäis antaa jo olla
unohtaa.

yritän hengittää kun aika hidastuu
tuulee läpi mut en mä tiedä.
me oltiin iltaseitsemään kestäviä aamuja
ikkunalaudalta katseltiin päivien kuluja
   ja sä oot yhä aina vaan ja edelleen
   siellä tupakan tuoksussa

miksi
on niin tyhjää


mä oon kadottanut sen kaiken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro kerro kuvastin