20140527

let me go                 
        gravity gets us all
 just thought you should know
in tomorrow's morning light                 
           things will look a lot less frightening
好きだった はずだった いつだって声が聞きたくなるほど
それなのに 手が届く先の君が 見えなくなりそうだ

((en mä tiedä))
hetken jaksaa kai elää, hengittää
kesäyön kaunista taivasta, puhdasta

kunnes
se on täynnä taas teräväreunaista kaipuuta
kovaa pintaa vasten silmäluomia.
tänään sataa
...
rauhassa nyt, ihan hiljaa

20140524

luuletsä et mä oon huvikseni näin sekaisin?

"oli päivät niinkuin lentohiekkaa, joka pikkuhiljaa vähän kerrallaan
minut syövereihin sai, ja sitä pelkään tottakai, kun ei tanssia voi pakkopaidassa"
ja öisin en saa enää unta. istun vain pimeässä jossain sängyn reunalla ja kuuntelen kuulokkeista
korvia särkevän kovalla suomipunkkia. toivon olevani edes elossa jos en osaa olla mitään muuta.
nyt kello on 3:29 ja ulkona on jo aika valoisaa. linnut laulaa ja silmäpusseilla vois päästä ennätyskirjaan.

20140519

if you could colour me it would be darkest blue                                       
                                    give me another change, i love you more than in the past           
tahtoisin oppia taas tuntemaan
niin että se pakahduttaisi onnesta, 
riittäisi
tahtoisin hypätä pudota lentää
sukeltaa
olla pakenevia kuplia veden pinnan alla
jalat kevyinä vasten syvää turkoosia.

20140514


ikävä iltaisin auton penkillä, kaupunkien valomerissä, pimeässä ja tyhjässä asfaltissa kiiltää loputtomuuden katkoviivaa
sade hakkaa ikkunanpielissä, pidän kädet ilmassa harmaan hämärässä huoneessa. vain mustat siluetit. puoliksi unessa.
hankaa seiniä katkonaiset hengitykset, sykkivät suonet. luen itseäni kuin psykologian kirjaa ja lupaan taas en ole katkera.
lainaan sille kasvot, hymyn ja luonteen tv-sarjan fiktiiviseltä henkilöltä. äänen sille otan eräältä suomalaiselta laulajalta.
äidin valokuvakansioista kaivan pari kuvaa muistuttamaan. osaan puhua siitä ääneen kai ainoastaan humalassa.
"ei osoitteita numeroita ei mitään, sanot turha on niitä enää vaihtaa. kun näissä kylissä asuu ja kulkee näitä teitä,
niin ei kirjeet mua voi tavoittaa. ja mä en mistään sulle mitään tahdo kirjoittaa, sun täytyy itse tulla katsomaan.."

20140513

tell me baby what's your story, where you come from...

                                               ...and where you wanna go this time.
                                          you're so lovely, are you lonely? giving up on the innocence you left behind.
oli miljoonan vuoden univelka ja Ranska. kauniita kujia, lämpöisiä iltoja ja uusia ihmisiä. piknikillä viintä ja patonkia.
pieniä kyliä, kirkonkelloja, vuoria. yökävelyllä varmaan koko maailman valot alapuolella. viinipeltoja, vihreitä metsiä.
                                                     loputonta matkaa ja odotusta menemistä näkemistä istumista valvomista vierasta kieltä
                                                  yksinäisiä öitä ahdistusta väsymyksen luomaa pelkoa ikävää harmaita sadepisaroita bussin kylmässä ikkunassa mut
olihan se kai sen arvosta. loppujen lopuks aika tosi hienoo.          

Colmar, France 5-10.5.2014

olen myös nykyään täysi-ikäinen. en aikuinen kuitenkaan. aamuöiset viestit itkettäähymyilyttää. tiskasin vihdoin homeiset tiskit ja kaivoin esiin kukkamekon. 

20140512

aika ei paranna
näin sinusta taas unia
  itkettää aamuisin

verhot ovat kiinni
minä en nouse on liian harmaata
ja tyhjyydessä soi
saksofoni ja sun askeleet
   miks ihmisten pitää lähteä?

syksyiltoja kaupungin katuja
väritän tätä tyhjyyttä
sillä ruostuneella punaisella.
   ehkä mun pitäis antaa jo olla
unohtaa.

yritän hengittää kun aika hidastuu
tuulee läpi mut en mä tiedä.
me oltiin iltaseitsemään kestäviä aamuja
ikkunalaudalta katseltiin päivien kuluja
   ja sä oot yhä aina vaan ja edelleen
   siellä tupakan tuoksussa

miksi
on niin tyhjää


mä oon kadottanut sen kaiken.