20140119

varjokuvateatteri

Koska aamuisin keittiön ikkunasta näkyy illuusio keväästä ja verhot avatessa olen seinillä vain varjokuvia. 
Mä en tiedä mistään enkä tunne mitään mutta ainakin on kaunista. Yksi sanoi että kauneuskin on tunne.
On lähinnä auringonlaskuja ja kylmää valkoista, ja kaikki on niin kaukana. Kaukana tuntemattomassa
menneisyyksissä ja tulevaisuudessa. Harsoa. Kaikki on kaunista, halpaa, halpaa kopiota. Muiden muistoja.
Voisin nukkua kolme kuukautta suoraan ensi kevääseen tai vaikka 21 kuukautta ajassa pois taaksepäin.
                                                                                                               
You walk along the stream
your head caught in a waking dream.
                                                                                                                                                            Your protector's coming home.
                                                                                                                                                            As you lay to die beside me, baby,
                                                                                                                                                                on the morning that you came,
                                                                                                                                                                             would you wait for me,
                                                                                                                                                                                                 the other one,
                                                                                                                                                                               would you wait for me?

20140115

jossain lähellä aika odottaa pysäyttäjää

"Hei älä säikähdä sun ääntä 
Se kaikuu takaisin seinistä 
Mulle sun laulu on kauneinta"

radiosta alkaa pariisin kevät
   käännän ääntä vähän kovempaa
vaikka kylmät väreet nuolee niskaa

"Näen sinut kauneimpana lintuna 
Ei häkin ovi oo suljettuna 
Oot siellä omasta tahdosta 

Mut jos sä päätät uskaltaa.."

     ehkä joskus pääsen eroon tietyistä sanoista mielen perukoilla.
     katseista askelista käsistä                     kasvoista maisemista                 päivämääristä.
aikaa aikaa aikaa ja numeroita
               nyt vain annan itseni tuntea sitä kieroa hullua putoamisen tunnetta,
        kylmiä väreitä muistojen                  lokeroista.
              mikä siinä on

"Minä odotan 
Otan sinut syliin"

tämä on ihan väärä osoite ihan väärä paikka  
 pistää näitä sanoja
   en osaa sanoa täällä enää mitään 
                       sanoja sanoja sanoja.

piilossa viimeisellä rannalla.



ps. lukekaa tätä! blogia koska se on ihan mahtava!! vähän enemmän ja parempaa luettavaa kun täällä.
(muistan kun joskus aikoinaan olin blogin neljäs lukija mut mahtavaa että tuo hieno blogi on nyt kartuttanut lukijakuntaansa :---))

20140102

mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä. mieli teki omat esteensä.

vaikka yritin ei aika pysähtyny viisareissa roikkumalla             
on meil vaan tää yks maapallo mut katso kuin me sitä kohdellaan. niinku pirinisti yksiöönsä; paskaks vaan ja palamaan.
kun pitäs herätä niin apinat nukkuu. katsoo tositelkkarii ku paskaansa hukkuu. ei jaksa mennä edes äänestämään
"kun ei politiikka liity mitenkään niiden elämään".
 
 tässä vaan jotain sekavia pikseleitä joulukuulta               
vähän mun tähtitaivaskolosta silloin ku ei ollu tyhjää.              
aina silloin kun oli ihmisiä ja ehkä välillä rappioo.