20131208

kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin

         kun taivas oli tumma ei hän nähnyt edes jalkojaan
         hän mietti miltä tuntui isku vasten hänen kasvojaan
         ja vesi oli mustaa siellä alhaalla jossakin
         ääretöntä surunauhaa
vaan turvallinen yksinäisyys tarjoaa syliään        
ja leviää jo lämpö oli pimeän ja yli jään        
vielä humisevat äänet yössä kiireisen kaupungin        
arjen huojentavaa rauhaa        

3 kommenttia:

kerro kerro kuvastin