20131016

but i talk in my mirror, to the stranger that appears..

Kauppareissu lähikauppaan kestää tunnin. Seisoskelen kymmenminuuttisia eri hyllyväliköissä tuiottaen tyhjästi värikkäitä tavaroita ja ruokia. Myyjät katsovat hämmentyneenä, varsinkin se yksi joka aina epäilee minua varkaaksi. En keksi mitään mitä haluaisin. Jotain täytyy silti saada. Musiikki ei tunnu miltään vaikka samaan aikaan se tuntuu huhtikuulta. Ja katseeni osuu mariannekarkkeihin, joita yhtäkkiä muistan syöneeni luvattoman paljon vuonna 2011. Jatkan silti harhailua, tyhjää seisoskelua. Loppujen lopuksi mukaan lähtee purkillinen ananasta. Myyjä katsoo minua edelleen hämmentyneenä. Tungen purkin taskuuni. Jalat painaa.
 - Kotimatkalla pysähdyn keskelle pimeää kävelytietä istumaan. Kulutan kylmällä asfaltilla minuutteja, ja kuulokkeissa vanhoja kappaleita. Ohikulkijalta katse. Yritän saada kiinni jostain joka on valunut aina vaan kauemmaksi. Ne ovat kuin jonkun muun muistoja. Pintapuolista. Kuin olisin kuplassa. Olen unohtanut jo senkin että lupasin itselleni etten unohda. Ja minusta ei jaksa tuntua miltään, vaikka tiedostan sen tuntuvan aika pahalta.
Ja ne lasinsirpaleet pysyy mun unissa. Repii rikki käsiä ja jalkapohjia. Ja se tyhjyys pysyy mun ruumiissa, täyttää kylmällä ilmalla, joka virtaa keuhkojen lävitse ja selästä jalkoihin. Se puuduttaa jokaisen solukon tunnottomaksi asti, kunnes joku pistelee tikareina, tai ehkä niinä lasinsirpaleina, mun ruumiini valkoista kuorta.
Vaikea hengittää, sormet tärisevät, kun ajattelen mitään, tai lähinnä vain sitä, kuinka en onnistu saamaan enää kiinni. Kuinka mikään ei tunnu samalta.
Inspiraatiot ja motivaatio pysyvät edelleen poissa. Päänsärky ja nälkä iltapäivisin täällä. Pitävät jotakuta kiinni päivissä. (älä laske niitä, älä laske aikaa, se ei kannata. älä ainakaan takaperin.) - 
Silti, nyt minun pitää olla vahva. Pitää pysyä kasassa vaikka jokainen katu särkyisi alta. Pysyä. 
Sillä kaikella elämänenergialla (jota minun sanoivat niin paljon omistavan - kaksi vuotta sitten) 
minä vaikka revin sen pahan olon irti sinusta.
Sä olet jotain helvetin tärkeää. Kuin heti alusta asti joku asia sinussa, joka sai luottamaan, joka huusi että
sä olet jotain niin hienoa, sä et satuta mua, kuin se olisi hehkunut sinusta. Etkä itse kai edes tajua.
On olemassa asioita, joita kukaan ei voi ymmärtää. Ei voi tajuta sitä mikä saa sut painumaan kaksin kerroin,
tai sitä mikä saa sut haluamaan kadota. Ja nämä sekavat lauseet eivät koskaan tule kuulostamaan juuri oikeilta, 
mutta kai yrität silti tajuta. Ota niin paljon aikaa, niin paljon aikaa irti maailmasta, kuin sun ikinä täytyy.
                   Light  up , light  up  -  as  if  you  have  a  choice
                       even  if  you  cannot  hear  my  voice
                     I'll  be  right  beside  you ,  dear .
kuvat muuten c Venla. ja bloggerilla on joku hirvee tarve muuttaa kaikki kuvat pikselimössöks--

14 kommenttia:

  1. itkin varmaan maailman eniten.
    oot rakas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. säkin oot niin rakas♥
      saitte kyl mut kans itkemään..
      ootte tärkeitä.

      Poista
  2. anteeks elisa anteeks anteeks
    (eniten silti kiitos)
    sä oot valo ja jotain, kaikkee mitä en osaa sanoo nyt tässä(anteeks. mut kyl sä tiiät. aina sä tiiät)
    ♥♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ aura oot niin rakas
      aina. oikeesti. ja en osaa sanoo mitään.
      kiitos. ei tarvi pyytää anteeks, mäkin oon ollu kaikkee...
      mut.. ♥ (sä tiiät,-)
      -i'm glad i didn't die before i met you-

      Poista
  3. aaa rakastuin kirjotustyyliis ja tähän kaikkeen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. + tämä
      http://artificialgoodfeeling.blogspot.fi/2013/10/112-ja-haaste.html

      Poista
  4. hhh

    itkettää
    "Sä olet jotain helvetin tärkeää. Kuin heti alusta asti joku asia sinussa, joka sai luottamaan, joka huusi ettäsä olet jotain niin hienoa, sä et satuta mua, kuin se olisi hehkunut sinusta. Etkä itse kai edes tajua."
    tänää siellä missä näky helsingin kattoja ja valoja tuntu että tuuli meni musta läpi. mietin että missä sä oot. mulla on ikävä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. apua toi kuulosti tosi syyttävältä. en mä tarkottanu sitä silleen. en yhtää.

      voi ei. mä vaa mietin,
      nii

      Poista
    2. "far away from home
      and everyone i really know
      all at once i find
      i'm a stranger even to myself"

      kuuntelin tota tänään (akustinen versio) kun istuin sohvalla hyppytunnilla ja yritin kirjottaa.
      'completely stranger'
      enkä osannu kirjottaa mitäänmuuta. en tiedä mitään. kaikista syvin epätietämyksen tila.
      mul on ikävä kaikkia ja ikävä itteäni. mut enemmän kai kaikkia. en tiedä.
      yritän vaan painaa silmät kovaa kiinni ja saada ajatukset pois. mut kaikki on jotenki eritavalla kaunista.

      eilen kun näin satamassa pari pientä laivaa oisin vaan halunnu kaatua maahan, en ois jaksanu hymyillä. mua itketti, oli ikävä. oisin voinu vaan pysähtyä.
      mut mä jaksoin silti koko päivän olla jotain jotain jotain jotain jotain jotain
      mä en tiedä mut jotain on joku ja mä oon joku
      mut en kai se joku minkä mä tunnen
      mut kaikki on kummallista ja ei ei ei toi sillee syytöksenä tuntunu
      tai vähän kai syyttää itteää ihan kaikesta mut

      nyt on jo liian diippii paskaa tänne kai. haluun halata sua.
      ja haluun piirtää sut.

      Poista
    3. haluun vaan hirveesti halata sua nyt nii että sattuu joka paikkaa voinko pliis tulla ja halata haluisin juosta lumessa paljain jaloin kaunisnurmeen takasin peiton alle ja pikkukoira pureskelis mun sormia ja pehmeetä maapallon valoa sulkee ulos sen likasenoranssin

      Poista
    4. ei vittu kommentoin vielä väärällä profiililla helvetti

      jumalauta, anteeks

      Poista
  5. elisa rakas pieni ihana oon pahoillani
    en osaa olla enää muuta anteeks anteeks anteeks
    en tiiä ei ei saa sanoa niin

    ehkä kaikki on vielä joskus jotain muutakin
    haluun halata

    VastaaPoista

kerro kerro kuvastin