20130920

Jollain on pelokkaan katkeran mielen perukoilla, toivottomuus ranteissa asti kipuna, ja tummansinisellä kaakeloitujen vessan seinien suojissa pakopaikka kyyneleitä tuomitsevilta katseilta. Ja keittiön ikkunoista tuulee iltaisin läpi, kun syksyn tullen pimeys heijastaa peilikuvia laseista. Paljaat varpaat valkoisina vanhaa puulattiaa vasten ja nilkoissa verenjuoksu tuntuu kipinöinä, neulan hakkaavina iskuina. Ja yksinäinen talo huokaa viikonloppuöisin kuristaen sen asukkia sisäänsä, eikä kolkko viima hellitä. Ulkona tähtitaivas ja miljoona samanlaista, mustelmia polvissaan ja kyynelkanavissa ruuhkaa, vaikket aina tajua. Ja jos tarpeeksi kurkottaa löytää aina käden joka pitää kiinni. Ei tuomitse katseella. Ja ulkona taivas repeää kadut raiskaavaan sateeseen.
Sadesumu kasvoilla, tuulenkatkomat hiukset, ja hetken aikaa, hetken aikaa hengähdystaukoja kaiken pimeän välissä. Kaupungin ohikiitävät elämät, ulkopuolelta, kuitenkin jonnekkin kuuluen, silti aina vapaa. Onnellinen.

Kävellessä hitaasti kuunsirpin hopeisia reunoja, maailma on kaunis usva, avaruuden värit ja ikuinen liike.
Hiljaisuuden valtias, pikkuprinssi, omana koko tähtitaivas. Ne ohikiitävät elämät.
Mutta kuinka helppo on pudota, kauneimman avaruuden laidalta, kuunsirpin reunalta
tyhjyyteen, pimeään? Niin huomaamaton raja, harha-askeleen varassa.
 Ethän pelkää. Yritän pitää sinusta kiinni.



....oi miksi niin talvinen kuva? En ees haluis nähä sitä. ja miksi tästä tulee mieleen "Kuka lohduttaisi Nyytiä?"

5 kommenttia:

  1. mulle tuli vähän kylmä ku mietin sitä tuulista, aika yhdentekevää iltaa siellä katon parkkialueella ja lumi tuuli silmii ja ihosta läpi eikä millää ollu oikee mitää merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo hrrr kylmä viima kasvoille. siinä kaikessa jotain mitä en halua ajatella
      kaikki niin eri maailmasta (silloin-nyt). ja tulee vähän kylmä.
      enkä vieläkään tiedä miks laitoin ton kuvan tänne.
      varmaan häiritäkseni omaa mieltä, yrittääkseni muistuttaa jostain..
      kaikki oli aika merkityksetöntä. kylmää ja pudonnutta.
      mut toi koko syksy ja talvi oli ihan oma juttunsa. tärkeää monen asian kannalta myös.
      "these are the days that bind you together, forever"

      Poista
    2. tosta kuvasta tuli tosi elävät fiilikset tosta parkkiskävelystä. lumihiutaleet kuin jäiset pienet terävät neulat sinkoutu tuulessa poskille hui. ja viime talvi hui.


      ja nyt Bad Blood soimaan luureista lujaa

      Poista
  2. Pakko jäädä lueskelemaan lisää, upeita kuvia ja ihanat fiilikset tässä blogissa :----)

    VastaaPoista

kerro kerro kuvastin