20130829

And the days go by so slowly but the years keep sneaking around

But I feel, feel. But I feel something, oh it's better than nothing
***

Mutta jotkut yöt ovat pidempiä kuin toiset. Jotkut aamut vain alkavat väärään aikaan. 
Joissakin öissä olet yksin uneton. Olet hiljaisuus, olet matkustaja. Junissa ja raitiovaunuissa. 
Hylätyillä asemilla.
Ja vaikka olisit unessa -tai sen rajamailla- ovat jotkut yöt ikävä. Aamuun hiipivät tunnit.
Ja minä olen hiljaisuus.

Erään yön unessa varoin lasinsirpaleita. Vihreitä, ruskeita, kirkkaita. Varoin astumasta.
Avokämmenellä kosketin harmaata peltiseinää. Käsi aukesi, nahat riekaleina, veressä,
kämmenen iho täynnä pienenpieniä kirkkaita lasinsiruja.
Se sattui kuin olisi ollut todellista.

20130827

I'm six feet from the edge and I'm thinking; maybe six feet ain't so far down

Auringonnousun sunnuntai-aamu. Jalkoja paleli kun istuin parvekkeella. Ilma tuoksui kirpeästi syksylle, aurinko hymyili vielä paahdettaan. Ja se tuoksui kuin aiemmatkin syksyt. Kuten vaikka silloin kaksi vuotta sitten. Tai viime loppusyksyn oranssiin verhoutunut Tukholma. Musiikkia jota ei ehkä olisi pitänytkään kuunnella. (Sunday morning). 
Enkä minä oikeastaan halunnut muistaa mitään. Enkä minä oikeastaan halunnut olla yksin. 
 ~
Tehtiin sitten ystävien kanssa yksi pieni roadtrippi. Vanhoja viljasiiloja radanvierellä ja graffiteja. Hylätyn näköisiä rakennuksia. Venlan kanssa ainakin palataan kyllä vielä joskus sopivan hetken saapuessa kiipeilemään.