20130527

and if i don't come back here, will you remember me?

Kynä tipahtaa pöydälle. Pongahtaa kolme kertaa ja kierii reunan yli. Katse harhailee valkoisen pöydän pienissä pisteissä, virheissä. Porautuu pöydän läpi ja sumentaa mielen. Äänet hehkuvat päässä toistaen samoja syyttäviä lauseita, sitten vihdoin himmeten. Ja kaikki katoaa, sumentuu, hiljenee. Kaikki on valkoista. Mustaa. Päänsärkyä. Liikaa valoa. Olenko minä olemassa? Olenko minä vielä elossa? Onko mikään totta? Sumeaa. Lohikäärmeitä ja tähtiä silmäluomien suojassa, kun painan kämmeneni silmiä vasten, niin kovaa että sattuu. Sumentuu. Yritän, mutta en saa luettua ajatuksiani. Solmuja. En saa narujen päästä kiinni. Hidastuu. Kaikki hidastuu. Kynä ei ole vieläkään saavuttanut lattiaa. Vajoaminen. Putoan niin hitaasti, niin liian kovaa. Ei seiniä. Ei pohjaa. Silti kynä kohtaa sen. Pohjan pinnan? Vain lattian. Romahdus. 
Kiinnittääkö kukaan huomiota? Kuka katsoo. Kynää, minua? Eikö kukaan huomaa. Kaikki. Katseet leimaavat, tuiottavat. 
Syyttävää. Tummaa, mustaa. Ja liian valkoisia seiniä. 10 sekuntia muiden ihmisten elämästä, "aaaa joo se oli vaan kynä". 
Ja kukaan ei huomaa, ei huomaa minua enää. Suttuisia lauseita paperinpaloilla muilta piilossa. Helpottunut. Romahtanut. 
Samalla poissa. Pohjassa. Olenko elossa? Olenko edes olemassa?  Silmiä särkee.
kertokaa joku mulle mitä mä nyt teen? kun en tiedä, en tiedä yhtään mitään. kun en uskalla, kun en jaksa.
ja mä kelaan kuinka ihmiset oikeesti jaksaa elää, eikö ne ees kyseenalaista. uraputki ja lapsia. villa, volvo ja vuffe.
ja kelaan kans haluuko kukaan mun seuraa? joo koeviikko joo joo, täytyy kestää,
mut oon hälyyttävästi yksin himassa vaan monta viikkoo putkee. tuntuu unohdetulta.
en kyl jaksaiskaa ihmisii heh-heh. onneks on yks jossain kaukana ja välillä perhosia mahassa.

20130525

Jag måste leta igen efter ömhetens röst

När jag tänker på den ständiga resan genom livet
När det alltid känns som höst
Då vänder sig vinden sakta mot norr
Och blommorna dör
Det faller regn i mina drömmar


När jag vandrar på den steniga vägen genom livet
När det känns som jag bar på en sorg
Då gömmer sig solen sakta i moln
Och ordet är adjö
Snart faller snö i mina drömmar


mutta kuinka rakastankaan sinua.

_

roikunko liikaa
sinussa ja ajatuksissa
onko ne totta
tahdotko minua
roikunko sinussa
harhakuvitelmissa
tai unissa
onko ne olemsaa
onko ajatukset totta
onko sinua?

20130522

And so I thought I'd let you know, that these things take forever, I especially am slow

mul on bileet täällä yksin hei.
(okei kaks vuotta vanha kuva)
..ja mietin taas et
onko missään mitään järkeä?
muistoja lokeroissa
(keräät niitä taskuun kuin pikkukiviä)
ja hei mäkin soitan tuuliääniä iltasin
kun oon yksin ja jumissa niissä
muistojen lokeroissa.
ehkä se helpottaa.

Just cause you feel it doesn't mean it's there

lähin lauantaina Seilan kevarin kyyissä lahteen, ja joo, oltiin ihan kaks jätkää kevarin seläs, ei siitä sen enempää.
tuli samoiltua vähän metäs ja fiilisteltyä ton yhen toisen hiimun, siis Seilan kans. ja tietyst meil oli mukana sit
toi yks keesipää ja kaappihippi. ja no vähän otettii. kaljaa ja taikuutta kai. fiilistä. oli aika letkeetä menoo oi oi, 
ja paljaat jalat ja illuminatit käsissä.
yöl oli hiljasta ja ihan liian nättii. unohdettuja jouluvaloja ja lämpöö, ollaanko ulkomailla? niin ja ihan liian tyyntä,
pysähtynyttä. (paitsi ihmiset baarien edustoilla.) ..ollaanko myö kenties sisätiloissa? ehkä ne oli kulissit? koneisto vaan hurisee.
lintujen taukoamaton yöllinen laulu ääninauhalta. ja välkkyvä taivas. aika deeppii. mut oli huisii löytyretkeillä.

20130516

sinä odotat, odotat, odotat. olet kadottanut jo taivaan.

En jaksaisi kävellä, en hengittää
Tuuli on minua voimakkaampi, menee läpi.
Ja silti jatkan matkaa, kävelen
läpi siltojen joista hyppäävät ne onnettomat
ja läpi pihojen joissa leikkivät ne viattomat.
Kävelen paljain jaloin
auringon reunaa, tähtikuvoita.
Pikku-karhu, Leijona, Härkä ja Kassiopeia.

Enkä jaksaisi kävellä, en hengittää
Ihmiset ovat täällä elossa, minä en
pudotus on yhtä pitkä kuin välimatka
ratakiskoille pysähdyin seisomaan.

Jos saisin nukkua kiitos
enemmän kuin kaksi tuntia yössä
ja ilman niitä hirveitä painajaisia.
voisin jopa olla täällä, läsnä
enemmänkin kuin fyysisesti.
Mutta en kai osaa enää
ilman niitä kädenpiirtoja selässä.

ja haluan takaisin sen unen
jossa kauriinkasvoiset tytöt
hiljaa kävelivät pellonreunan polkua
faunit soittivat pan-huilujansa
ja sinä olit minun.

20130514

aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään, olen liian hauska yrittämäänkään.



Yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä.
Meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin ja
Opiskelin kieliä ja luin filosofiaa.
Harrastin runoutta ja teatteria.

...kuuntele nyt siis kun mä sulle soitan ja laulan....


Ja mä liikun kriisistä kriisiin, kuljen komein askelin.
Tahdon että kaikki ois kuin ennenkin.
Kuljen kriisistä kriisiin, enkä löydä apua.
Onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa
Kriisiin. 

20130512

ei tarvitse pelätä kuolemaa. tai mitään muutakaan epäsuhtaista.


268. laskin silti, vaikka aikaa ei ole olemassa.
ilta, jolloin tähdet laskeutuivat, surullinen laulu.
yksi ilta, yksi ihmiselämän muutos. pelkoa tulevaisuudesta.
oli kylmää ja ikävä. kietoiduin tähän savun verhoon.

kukaan ei voi enää löytää, löytää minua täältä.
kenellekkään en enää kerro, sano mitään.
jos sitten kadotankin heissä jotain, kadotan heidät.
he kadottavat minut.
ei kai me kadotettu toisiamme?

20130511

This city and the streets I've been harboring

kesän eka telttaretki (meijän pihassa) ja karkumatka yöllä. kouvolan ratapiha ja vesipiippu on parasta.
ja luottamustehtävä grillijonosta. saippuakuplia ja savua, musiikin mukana paskasti laulamista. aamunsarastus 
ja aura on sytkärijumala. pari vikaa kuvaa on aamuneljän jälkeen, ku oltiin takasin teltalla. (huomatkaa kui valosaa!!)
 ..fiilis rappio. (ei kai huomaa) ..sateenropinaan on kans kiva herätä.

20130507

villiriisi

 
se oli sitä aikaa ku oli vielä lunta. oli savuset silmät ja valojen valtameriä.. musiikkia ja tanssia.
mut nyt on jo kevät ja on aurinkoa ja skeittaamista. paljain jaloinki tuli jo hiippailtua.
nyt on puistohengaamista ja metsäsamoilua. keinumista ja laulamista (siis jos saan päättää).
nyt on öitä parvekkeella ja tähtikuvioita. nyt on hiljasta itsekseenolemista. siinä on puolensa.

ja ens viikolla mieki oon jo seittemäntoista. hui. (ja hyi)

20130503

01:17

Uudessa maailmassa on yö
Uni kiertää ympyrää
Valvoo et kaikki hengittää
Yhdessä yhtä aikaa
Kaukainen laulu pyörittää
Säveltä muinaista
On aika hiljaa rakastaa

Ja yö kuuntelee

 
Yöt on kivoja joten kävin löytöretkellä. etin keinuja koska keinuminen on kivaa. varsinki öisin. 
ja tähdet ja katulamput. mut en saanu kuvia ladattua..
Ja nyt mulle kelpais pakasteherneet. tai vadelmatki menis. mut kaupat on kii. ja pitäs varmaan nukkuu. 
mut jos rehellisiä ollaan ni kelpais yks syksy ja ne kaikki sen valvotut yöt. jesaria patjoissa.