20131213

         hassuu
barefoot brotherseja ja vähän patrick walkeria (40 watt sun, warning) kuulokkeista liikaa ja tänään auringonlaskua.
parvekkeelta pitkästä aikaa sinisävynen taivas (ei enää ruskeenoranssia) ja kadut täynnä jäätä. pitäis pitää katse tiessä.
enkun tunnilla aurinko huutaa päästä sisään kaihdinten raoista ja mä unohdun taas piirtämään kuvia ja sanoja.
kassajonossa ei pitäis kuunnella musiikkia niin kovaa ettei kuule kun mummot yrittää kovasti jutella.
aamusin ei pitäs antaa itelleen valtaa jatkaa nukkumista kolmea tuntia. eikä pitäis unohtua inhottavuuksiin.

kävin eilen kouvolan musiikkiluokkien joulukonsertissa ja hymyilin pienille innokkaille ala-asteelaisille ja nauroin kaikelle pään sisällä, ja varsinkin sille hassulle ajatukselle kuinka mä en oo enää siellä, en oo enää osa niitä ihmisiä jotka nousee siellä lavalle ja tuiottaa salin takaseinää. takahuoneissa ja portaikoissa ne panikoi oikeesta järjestyksestä, ärsyyntyy kuoropaitojen istumattomuudesta, juoksee ulkona ja nauraa ärsyttäville opettajille.
oon tälläkertaa ulkopuolinen, eikä mua haittaa se yhtään. kyllähän sitä aika monta vuotta oli. se kaikki on ihan hassun kummallista ja pienet oppilaat hymyilyttää. ja kyl ne vahnemmatki. ja mun pikkuveli.
en muistanu enää meijän ylä-asteen musiikinopettajan näyttävän tolta. ei se mitään, en haluiskaan muistaa.
entinen opo kysyy kuulumisia portaikoissa ja en edes ylläty tai ahistu siitä enää että se taas juttelee mulle. 
ja hymyilee sillee samalla tavalla. (inhottavan lempeesti)

tästä blogista on tullu ihan kumma en osaa enää pistää tänne sanoja se tuntuu typerältä.

20131208

kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin

         kun taivas oli tumma ei hän nähnyt edes jalkojaan
         hän mietti miltä tuntui isku vasten hänen kasvojaan
         ja vesi oli mustaa siellä alhaalla jossakin
         ääretöntä surunauhaa
vaan turvallinen yksinäisyys tarjoaa syliään        
ja leviää jo lämpö oli pimeän ja yli jään        
vielä humisevat äänet yössä kiireisen kaupungin        
arjen huojentavaa rauhaa        

20131129

and no-one is left, just the cigarette smoke

I've got this bad taste in my mouth        
and in my soul        
I try to taste it,        
just to know what's going on        

Some kind of tribulation        
strangles my mind.       
It makes me wonder        
do I have much more time        
manic depressions        
or just having too much time        
with my mind.        

20131123

You can tell me how vile I already know that I am

lähden kävelylle ulos
öinen hiljainen humina
ulkona on kuivaa mutta asfaltti on vielä sateesta musta
taivas likaisen ruskea
reunoilta kirkuvan punainen
(ja kaupungin keskustan päällä valoista harmaa)
niin tasaisen värinen
tukkoinen

askeleet narahtelevat ja hiekka ropisee alaspäin jalkakäytävää
2 juopunutta vastaantulijaa
minä katson punaisena hohkaavia numeroita jotka valaisevat nurmikentän
2:08    +3C
and for a minute there, I lost myself, I lost myself.
pyörin kunnes nään ympärilleni kerääntyneitä haamuja
ne ovat läpinäkyviä pettyneitä hahmoja
ja valo on vain yksi viiva kehänä ympärillä
kaadun niinkuin me silloin joskus
(oksettaa) (hyi saatana)
noustessa kello näyttää kymmenen minuuttia enemmän
näin sinusta unta toissa viikon tiistaina
sanoit ettet jaksa ja kävelit pois.

minulla on taas ikävä sitä yhtä yhden meren toisella puolella
ikävä. ja kaikki on niin kummallista. ilma, värit ja tuoksu.
minä haluaisin kirjoittaa. olen miettinyt tänään mitä haluan kertoa sinulle.
haluan sinut tänne tai minut sinne ja sitten on helpompi hengittää.
nyt kaikki on vaan painavaa, se ilma yläpuolella joka tippuu hartioiden läpi bussissa,
ja se tyhjä valkoisuus joka valuu kylmää särkynyttä sinistä väriään,
mustia ja punaisia virheitä. kaikki on pieniä katkonaisia viivoja.
ja tunnen sun paniikin ihmisistä myös mun nyrkkien sisällä.

yö on tänään niin kummallinen.
muistutuksia. muistoja. en jaksa edes selittää.
(tavallaan en jaksa selittää kenellekkään mitään)

herätykseen aikaa 2 ja 24

20131121

I remember everything, the words we spoke on freezing South Street

      

                huokaus   kulkee
        se   syliinsä   sulkee
            jo   vierähtäneen   kyyneleen.
     
        tunnelma   lämmin
        ja   surullinen
         mutta   silti   onnellinen.

        
        sun   jalkasi   hakkaavat
       katujen   kultaa
         mä   jähmetyn   keskellä   jään.
       sä   lähetät   kaukaisen
        kaupungin   luolista
        valoa   lämmittämään



                sä  olet  kuu,  mä  olen  maa
                sä  olet  maa,  mä  olen  kuu.



                       ~



 i shut my mouth. sshhhh.
        there's a comfort in silence.
            not ready to explain anything yet.
it's too soon, it's too soon.
really too late.

20131118

ashes falling like snow, as the wind blows their last breaths upon the breeze

      ja minä toivoisin että siunaamispäivänä paistaisi aurinko
lohkoisi keltaisilla säteillään pölyistä ilmaa.
     olisi kirpeän hiljaista ja vähän katkonaista
  ja sitten kaikki punoutuisi yhteen, tänne jääneet jatkaisivat elämää
                       he hymyilisivät eikä se sattuisi enää.

on kylmä.




20131115

silence is empty, filled with breaths from mouths that never move no more

►Richard Walters - Elephant in the room                     ►Richard Walters - All at sea  
 
                                how heavy are my hands?  
                                        they're heavier than blood
                              that rushes to my head as I will walk away from here again
 
                                    how heavy are these words, heavier than time
                   that rushes past your face as you would turn to
                                                                         walk away again
 
 
melkein vuoden vanha kuva.                              
sanoja en oikein saa aikaan.                               


20131110

it's called alchemy

en vieläkään ole uskaltanut heittäytyä ajatukseen
     meistä
                               pelot valtaavat kurkun näissä painajaisunissa
                                             p a i n a j a i s v a l v e i s s a       
(päivät ovat pahempia)
ja en uskalla päästää sinua
                               älä tapa mua älä tapa mua älä tapa mua pliis

vaikka haluankin pois
mut mua vaan pelottaa
                                           olen nähnyt mitä käy ihmisille
                                          olen tuntenut mitä käy ihmisille
                                                                                       jotka tuntevat
                                                                ja myöhemmin menevät rikki
                                 halkeavat yhdestä taas kahdeksi,
                                    saariksi maailman mereen
                                                     toistensa salaisuudet mukanaan

minä putoan avaruudesta
unessa sinisen planeetan päältä
               satelliitti pimentää maapallon ja
taas lasinsirpaleiden päältä paljain jaloin
             minulle nauretaan.

20131101

missä kuu nukkuu vuoren reunalla ja tuuli kuiskii tarinaa


Always, always and forever
We will shine this beautiful
May the last thing I will ever remember
Be painted with this evening glow

Always, always and forever
We will shine this beautiful
Please resolve me
                      Take away this burden
Of knowing everything I know

My wild-eyed wonder
       Daughter of the sun
                Tie your hand to mine
 And we will, we will
                                          jump
                                                                                                                                                                                                                                                                                                      And I'll wait for you
                                                                                                                                        You're a miracle
 haluaisin huutaa itteni ulos tästä kuplasta
rikkoa sen tummuneet lasiset seinämät
vaikka se sattuis ja täällä oisin suojassa
mut tahdon repiä meidät ulos
meidät molemmat näistä tyhjistä mustista aukoista,
takaisin siihen kohtaukseen, jossa vesilätäköt
eivät varoneet paljaita jalkoja, ja autotien valot allamme
perhosia ja myöhemmin vapautunut nauru.

20131026

I guess it's time I run far, far away; find comfort in pain

"Niin, näkyi valkoista.
    Tuntui kuin koko maapallo olisi pukeutunut lumeen. Vetänyt sen ylleen kuin villapuseron.
 Radan varressa jalanjäljet olivat upoksissa säärtä myöten. Puita verhosivat jäähuovat.
Kuten arvata saattaa, joku oli kuollut."
 
Tuntuu hautajaisilta. Päivät ovat valkoista puuteria, et erota mitään mistään. Ja siihen kaikkeen värittömyyteen sataa harmaata loskaa, tuulta eteenpäin rämpivien ihmisten kasvoille. Liian valoisaa ja liian tyhjää. Liian valkoista. Ihmiset mustissa vaatteissaan kadulla. Tuntuu hautajaisilta. Tuntuu kuolemalta. Ehkä odotukselta. Kaikki hidastuu. Tähän aikaan niin moni asia kuolee. Ja kuolema ei ole mustaa. Se on liian hiljaista ja valkoista. Se on lumisadetta, silti niin märkää, kastelee kengät ja hiukset. Katkaisee hengityksen.           >>Kukaan ei puhu mitään >>
Vihdoin torstai-iltana joku avaa suunsa. Ihmisiä. (humalaa) Minäkin päätän puhua, vaikkei se olisikaan järkevää. Mutta enää ei ole valkoista, ei liian puhdasta, liian hiljaista. Ei ole väliä muotutuvatko sanani oikein. Annan olla. Juovutaan.
Ja kun lähden, yö on mustaa ja oranssia. Sumuista valoa, vesipisaroita ja liian paljon askelia. Ja minä kävelen, juoksen.
Ei jaksa hidastaa, ei saa vahingossa hidastaa. (hengästyn).    ..Ja joissakin puissa on vielä lehtiä. Oranssissa valossa vanhoja vuosien takaisia hetkiä. Minä olen nähnyt taas painajaisia. Unet vievät jokaisen ihmisen mukanaan, eikä niihin koskaan pitäisi jäädä. Minä olen nähnyt taas liikaa unia. Sinä olet nähnyt.


Hitaasti se kasvaa jossain syvällä, Katkaisee taas hengityksen. Sade kastelee hiukset, kyyneleet pyrkivät ulos. Jos vain tuntisin jotain.  ..Mutta kaikki on kuivaa. Ilmavirtaa. Ja yö on niin sakeaa, mustaa ja sumussa. Kurkkua kuristaa. Oranssit lehdet ovat jo valuttaneet värinsä katuojiin. En jaksa kävellä mutta jalat liikkuvat, sekunnissa kilometrejä, käsi kiinni kädessä.. Ja minä haluan tuntea jotakin, minä haluan tuntea jotakin. Minä niin haluan nyt tuntea jotakin. Olenko enää elossa? (jos tuntuu kerran hautajaisilta). ..mutta ollaan taiteilijoita..  >>Maalataan taivaanranta tummanpunaisella>>

kuva Seilan  projektista jossa klovneilin.

20131016

but i talk in my mirror, to the stranger that appears..

Kauppareissu lähikauppaan kestää tunnin. Seisoskelen kymmenminuuttisia eri hyllyväliköissä tuiottaen tyhjästi värikkäitä tavaroita ja ruokia. Myyjät katsovat hämmentyneenä, varsinkin se yksi joka aina epäilee minua varkaaksi. En keksi mitään mitä haluaisin. Jotain täytyy silti saada. Musiikki ei tunnu miltään vaikka samaan aikaan se tuntuu huhtikuulta. Ja katseeni osuu mariannekarkkeihin, joita yhtäkkiä muistan syöneeni luvattoman paljon vuonna 2011. Jatkan silti harhailua, tyhjää seisoskelua. Loppujen lopuksi mukaan lähtee purkillinen ananasta. Myyjä katsoo minua edelleen hämmentyneenä. Tungen purkin taskuuni. Jalat painaa.
 - Kotimatkalla pysähdyn keskelle pimeää kävelytietä istumaan. Kulutan kylmällä asfaltilla minuutteja, ja kuulokkeissa vanhoja kappaleita. Ohikulkijalta katse. Yritän saada kiinni jostain joka on valunut aina vaan kauemmaksi. Ne ovat kuin jonkun muun muistoja. Pintapuolista. Kuin olisin kuplassa. Olen unohtanut jo senkin että lupasin itselleni etten unohda. Ja minusta ei jaksa tuntua miltään, vaikka tiedostan sen tuntuvan aika pahalta.
Ja ne lasinsirpaleet pysyy mun unissa. Repii rikki käsiä ja jalkapohjia. Ja se tyhjyys pysyy mun ruumiissa, täyttää kylmällä ilmalla, joka virtaa keuhkojen lävitse ja selästä jalkoihin. Se puuduttaa jokaisen solukon tunnottomaksi asti, kunnes joku pistelee tikareina, tai ehkä niinä lasinsirpaleina, mun ruumiini valkoista kuorta.
Vaikea hengittää, sormet tärisevät, kun ajattelen mitään, tai lähinnä vain sitä, kuinka en onnistu saamaan enää kiinni. Kuinka mikään ei tunnu samalta.
Inspiraatiot ja motivaatio pysyvät edelleen poissa. Päänsärky ja nälkä iltapäivisin täällä. Pitävät jotakuta kiinni päivissä. (älä laske niitä, älä laske aikaa, se ei kannata. älä ainakaan takaperin.) - 
Silti, nyt minun pitää olla vahva. Pitää pysyä kasassa vaikka jokainen katu särkyisi alta. Pysyä. 
Sillä kaikella elämänenergialla (jota minun sanoivat niin paljon omistavan - kaksi vuotta sitten) 
minä vaikka revin sen pahan olon irti sinusta.
Sä olet jotain helvetin tärkeää. Kuin heti alusta asti joku asia sinussa, joka sai luottamaan, joka huusi että
sä olet jotain niin hienoa, sä et satuta mua, kuin se olisi hehkunut sinusta. Etkä itse kai edes tajua.
On olemassa asioita, joita kukaan ei voi ymmärtää. Ei voi tajuta sitä mikä saa sut painumaan kaksin kerroin,
tai sitä mikä saa sut haluamaan kadota. Ja nämä sekavat lauseet eivät koskaan tule kuulostamaan juuri oikeilta, 
mutta kai yrität silti tajuta. Ota niin paljon aikaa, niin paljon aikaa irti maailmasta, kuin sun ikinä täytyy.
                   Light  up , light  up  -  as  if  you  have  a  choice
                       even  if  you  cannot  hear  my  voice
                     I'll  be  right  beside  you ,  dear .
kuvat muuten c Venla. ja bloggerilla on joku hirvee tarve muuttaa kaikki kuvat pikselimössöks--

20131012

And I may be foolish to fall as I do


näissä päivissä ja ohilipuvissa hetkissä, näissä ajatuksissa ja minussa,
on jotain tyhjää. jotain kummallista kaipuuta. se on kaivertanut kolon.
that  there,  that's  not  me
minusta puuttuu jotakin. tunnen sen tunteen mahassa, se repii sisäpuolelta.
tyhjyys näissä oransseissa syksyntuoksuissa päivissä. sumusateisissa aamuissa.
mihin kaikki katosi?
in a little while / I'll be gone / the moment's already passed / yeah, it's gone.

20131010

oh i will become what i deserve

I’ve shivered out a thousand thoughts of you
                                          And no one else
               I found the weight of words to be too much
         And not enough -somehow

 I’m tethered to the ground you left me on
I sleep it away                                                            
        ei saa aikaiseksi  sanoja kuvia lauseita katseita hymyjä järkeä tunnetta. ei saa aikaiseksi   kuin suttuja paperit ja vihot täyteen. vain laulujen sanoja ja katseita pisaroita juoksevaan ikkunaan, vaihtuvaan maisemaan, pienoismallikaupungin oransseihin puihin. ei osaa olla vaan täytyy paeta.
juosta, kävellä halki liian nopeiden minuuttien, puistojen märkien lehtien, ja leikkivien lasten äänten päiväkotien pihoissa. ottaa toinen juna, olla myöhässä, tai ehkä ajoissa,  miten vaan. (riippuu päämäärästä.)
                                                  eilen päälle tippuivat aamulla kaatosade ja viimeiset lehdet. silti minä jaksoin olla.
                                        tänään oli niitä toisenlaisia päiviä, kun oli ihan helppo olla. yrittämättä olemista. vapaasti jopa väsyä.
 sinua minun ei tarvitse paeta.
           tuntea kipua iloa hulluutta väsymystä pelkoa suttuja paperilla vesipisaroita aurinkoa toivoa katseita musiikkia ja sumuisia peltoja.
                                                                                                    sinä, ihminen
                                       I've been worryin' that my time  is a little u n c l e a r
                                                 I've been worryin' that I'm losing  the ones I hold dear
                           I've been worryin' that we all, live our lives, in the confines of  f e a r

20130920

Jollain on pelokkaan katkeran mielen perukoilla, toivottomuus ranteissa asti kipuna, ja tummansinisellä kaakeloitujen vessan seinien suojissa pakopaikka kyyneleitä tuomitsevilta katseilta. Ja keittiön ikkunoista tuulee iltaisin läpi, kun syksyn tullen pimeys heijastaa peilikuvia laseista. Paljaat varpaat valkoisina vanhaa puulattiaa vasten ja nilkoissa verenjuoksu tuntuu kipinöinä, neulan hakkaavina iskuina. Ja yksinäinen talo huokaa viikonloppuöisin kuristaen sen asukkia sisäänsä, eikä kolkko viima hellitä. Ulkona tähtitaivas ja miljoona samanlaista, mustelmia polvissaan ja kyynelkanavissa ruuhkaa, vaikket aina tajua. Ja jos tarpeeksi kurkottaa löytää aina käden joka pitää kiinni. Ei tuomitse katseella. Ja ulkona taivas repeää kadut raiskaavaan sateeseen.
Sadesumu kasvoilla, tuulenkatkomat hiukset, ja hetken aikaa, hetken aikaa hengähdystaukoja kaiken pimeän välissä. Kaupungin ohikiitävät elämät, ulkopuolelta, kuitenkin jonnekkin kuuluen, silti aina vapaa. Onnellinen.

Kävellessä hitaasti kuunsirpin hopeisia reunoja, maailma on kaunis usva, avaruuden värit ja ikuinen liike.
Hiljaisuuden valtias, pikkuprinssi, omana koko tähtitaivas. Ne ohikiitävät elämät.
Mutta kuinka helppo on pudota, kauneimman avaruuden laidalta, kuunsirpin reunalta
tyhjyyteen, pimeään? Niin huomaamaton raja, harha-askeleen varassa.
 Ethän pelkää. Yritän pitää sinusta kiinni.



....oi miksi niin talvinen kuva? En ees haluis nähä sitä. ja miksi tästä tulee mieleen "Kuka lohduttaisi Nyytiä?"

20130918

kotimatkoja

ohikiitävä maisema
pilvet ovat alhaalla
tyhjä junanvaunu
ja kuulokkeissa sigur ros

minä yritän päättää
vaikeista asioista
ja olen huomaamatta hiljaa
ikkunasta peltoja
(haluaisin juosta)

kaipaan liikaa asioita
yritän kuvitella
tulevaisuuksia kaiken varalle
ihmisten vuoksi

ja unohdan mitä ajattelin kirjoittaa.

20130915

oli kiinni saanut raaka tuuli idästä, joka tanssittaa vanhoja luurankoja.

sormet ja sielu haavoilla
vastausta etsien
miksi maailma murheineen kimpussa
meidän nuoruutta pilkaten
sormet ja sielu arkana
tarinoita kuunnellen
heiluu varjoissa vapaan maailman
puunukkena tanssien
 kaksi vuotta sitten kevät ja vuosi ja kaksi päivää sitten kirje.
eilen yöllä iski ikävä kun kuu laskeutui pilvien taakse.
~~
ja tänään näin ohimennen ihmisen jonka pitäisi olla osa elämää
ja hetkeksi, pieneksi ikuisuudeksi, pysähdyin kohdalleen
en kuitenkaan sanonut mitään. ei hän katsonut kohti. kävelin pois.
ei se helppoa ole hänellekkään. mutta minulla olisi oikeus tuntea.
ja on hassua kuinka aika kulkee. kohta voin jo sanoa "5 vuotta sitten"

20130909

And for a minute there, I lost myself, I lost myself



"Teen min panhuilulla tuuliääniä. Ne liikkuu hiljaa aaltoina mun huoneessa. Ne värisee muttei mee rikki ja tiputtaudu kyyneleina lattialle. Ne vaan tuulee, ne on rauhallista ja hiljasta. Ne on mollien ja duurien sekotusta, ne on mun mieli tuulena. Se on värisevää haikeutta, se melkein itkee. Ja se tuuli kätkee tän huoneen suojaan maailmalta. Piilottaa mut kaikelta."

palautin mut toukokuun ensimmäiseen yöhön. siihen oranssi-turkoosiin karttapallolampun valoon ja
hiljaseen musiikkiin. ja mun patjoissa lakanat taas ihan miten sattuu. ulkona sataa nyt ja mul on nälkä. 
housut täynnä maalia lauantain jäljiltä. viikonloppu oli kummallisuus ja perjantaina näkyi tähdet. linnunrata.
 7 astetta lämmintä yöllä.

20130903

crappy english post



"They said that you have to live your own life and make your own choices. You have to finally think positive. And they said  that then you gonna be alright. They also said that you must think you're special, important and strong. That's what they said to me. But I can't feel that, I can't believe. I don't think it works. It can't be worth it. Life. You know? And I'm not special. I'm not nothing new or important. Everything is just so meaningless. Like you are too. Meaningless.
(If I'm honest). You're not special. You're just one person of 7 billion else.
You'll be always alone, all alone in your own mind. But you're not only one, not alone on this planet. On this space we live in. You're not anything special, you're just one piece of something bigger. (and bitter)
You are just tiny little piece of this meaningles world. This world we hate and love. This world which you can't change alone. "

"You really think like that? You believe that no-one's gonna ever touch you inside or what? Cause I don't get it. What you mean when you say 'always all alone'. I don't get it. Don't you believe that love exist? I'm so sorry for you."

"I don't know. I just mean that.... I can't read your mind, I can't see what you're thinking or really understand  what you're meaning. I just can't never really understand. I can always try, and sometimes I am maybe closer than anyone. But I can't  feel things exactly like you. Just can't. And then you see, you're alone.
But you know, everyone is, alone I mean, if you think that way.
I don't know how to say this. But you see, you can only understand your own thoughts, and sometimes, not even them. They are purple haze and you don't know what to do. And if you can't understand what you feel and what's inside your head, then probably neither do I. It's just a waste of time.
And I'm sorry for you. I don't know if love exist, but one thing is true. I'm so very alone."

She decided not to say anything. 
The silence between us was something I can't describe.
That forced smile in her face she lit her last cigarette, 
and then she walked away.
I can swear that she really looked sad.

20130902

I know where to find, where to find you my love

 At the same old place by the river, the only way in is through the window.
I know it's hard to tell
how mixed up you feel
Each time you get hurt
I don't want you to change
Cause everyone has hopes
You're human after all
The feeling sometimes
Wishing you were someone else
Feeling as though
You never belong
This feeling is not sadness
This feeling is not joy
I truly understand
Please don't cry now
Please don't go
I want you to stay
I'm begging you please
Please don't leave here
I don't want you to hate
For all the hurt that you feel
The world is just illusion
Trying to change you

20130829

And the days go by so slowly but the years keep sneaking around

But I feel, feel. But I feel something, oh it's better than nothing
***

Mutta jotkut yöt ovat pidempiä kuin toiset. Jotkut aamut vain alkavat väärään aikaan. 
Joissakin öissä olet yksin uneton. Olet hiljaisuus, olet matkustaja. Junissa ja raitiovaunuissa. 
Hylätyillä asemilla.
Ja vaikka olisit unessa -tai sen rajamailla- ovat jotkut yöt ikävä. Aamuun hiipivät tunnit.
Ja minä olen hiljaisuus.

Erään yön unessa varoin lasinsirpaleita. Vihreitä, ruskeita, kirkkaita. Varoin astumasta.
Avokämmenellä kosketin harmaata peltiseinää. Käsi aukesi, nahat riekaleina, veressä,
kämmenen iho täynnä pienenpieniä kirkkaita lasinsiruja.
Se sattui kuin olisi ollut todellista.

20130827

I'm six feet from the edge and I'm thinking; maybe six feet ain't so far down

Auringonnousun sunnuntai-aamu. Jalkoja paleli kun istuin parvekkeella. Ilma tuoksui kirpeästi syksylle, aurinko hymyili vielä paahdettaan. Ja se tuoksui kuin aiemmatkin syksyt. Kuten vaikka silloin kaksi vuotta sitten. Tai viime loppusyksyn oranssiin verhoutunut Tukholma. Musiikkia jota ei ehkä olisi pitänytkään kuunnella. (Sunday morning). 
Enkä minä oikeastaan halunnut muistaa mitään. Enkä minä oikeastaan halunnut olla yksin. 
 ~
Tehtiin sitten ystävien kanssa yksi pieni roadtrippi. Vanhoja viljasiiloja radanvierellä ja graffiteja. Hylätyn näköisiä rakennuksia. Venlan kanssa ainakin palataan kyllä vielä joskus sopivan hetken saapuessa kiipeilemään.

20130716

kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa.

Slussenin metroaseman seinään piirrät ristin
ja kynä katkeaa

sanot jos tähän jotain nyt päättyy
niin jotain uutta saa se aina alkamaan
kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa
kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa
 
ja nyt mun on vaan pakko mennä, pakottava tarve lähteä.
en kestä olla, kestä enempää täällä. joku käskee liikkumaan;
rahat taskuun, musiikkia mukaan, seuraava maitojuna -->
mie lähden.

20130713

Gravity keeps my head down. Or is it maybe shame?

                                   (At being so young and being so vain)   
    
aivan järkyttävää pikselimössä tässä (kiitos facebookin)  ..mut mitäs sitte, niin on mun aivotki. ainaki ajatukset.   sfldöafngbs
liikaa valvottuja öitä. oikeestaan varmaan koko kesä. koko kesä on vaan öitä, öisiä pakomatkoja, seikkailuja.
tässä yhdestä, enkä jaksakaan sit sanoa enää mitään. väsyttää liikaa.
rakastuin siihen ääneen kun pikkukivet hukkuivat suurena sateena siihen puoliksi tyhjään suihkulähteeseen.
hukkuivat niinkuin minä.