20121205

and so castles made of sand fall in the sea, eventually.

Kaikki pimenee. silmissä pyörii ja liian valkoiset seinät ja kylmyys tappaa. ihmisiä joita et tunne, mutta joita salaa hieman ihailet ja haluat olla heidän silmissään hyvä. ja sitten vielä muitakin ihmisiä, ihmisiä aivan liikaa. ahtaus ja sosiaalisten taitojen puute, breakdown ja ikävä. sillä hetkellä kaikki kaatuu niskaan, sitä hetkeä se stressi on odottanut pari viikkoa, välillä antaen satunnaisia ahdistuskohtauksia, mutta nyt lopulta kaataen sinut kokonaan.
jännittyneet lihakset ja silmien alla ulospääsyä odottavat kyyneleet, joita pari jo itkit salaa. ahdistus outona tunteena, ja siksi nöyränä siinä seisot odottaen että joku sinut viimein tappaisi. väkijoukko talloisi alleen.

mutta sen hetken, yhden ihmisen katseen verran, kun jo pelkäät liikaa, et kuolekaan vaan nouset eloon. yksi niistä tuntemattomista hienoista ihmisistä, jonka lainen haluaisit olla, katsoo sinua. se ei ole muiden ihmisten katse, se on erilainen. se ei ole rakkautta eikä vihaa. se on niin ymmärtävä katse, ettet enää ymmärrä miten joku voi katsoa niin. ja hymy. ihana hymy.
niissä hetkissä kun hän sinulle hymyilee tunnet voittavasi maailman. kokonaan. mutta kuitenkin lihakset vielä jännittyneinä odotat iskua. ja silti sillä hetkellä kun hän sinulle puhuu, kaikki on hyvin. niin ymmärtävä ja ystävällinen. jatkaisi puhumista.

ja nyt ne kyyneleet tahtovat vieriä silkasta onnesta, siitä oivalluksesta, että on olemassa joku noin kiltti ihminen. ehkä itket ja hymyilet kun ajattelet häntä. ehkä hän sinut pelasti juuri ahdistuksesta, jonka on kai marraskuu tuonut ja joka ei lähde ennenkuin rakkaasi palaa.
 jospa kesä tulisi ja ottaisi minut mukaansa.     

2 kommenttia:

  1. hii olet ihana ja oli pakko kommentoida jotain. :---)

    VastaaPoista
  2. sieki olet ihana ja sie myös miut pelastat aina koulussa ku tulee muuri vastaa<3<3

    VastaaPoista

kerro kerro kuvastin