20120912

silmissäni maailma näyttää sumuiselta ja kauniilta. jos tulevaisuus haaveeni täyttää, jään lepoon enkä tahdo enää syntyä uudelleen.

savua kiemurtelee ilmassa kun sytytän suitsukkeen ja pyöritän sitä kädessäni, tanssin ympäri huonetta. 
minä olen kaunis, etkä sinä voi  väittää toisin, sillä se on minun oma asiani. 
mietin kuinka kauan kestää kirjeen saapuminen naapurimaasta, enkä tiedä mitä odottaa. 
heräsin tänään ovikellon ääneen, enkä voi kiistää vihaavani sitä.
ajatukset pyörivät päässäni mutta en saa niistä kiinni. keskittymiskyvyn puutetta? tai sitten en vain ymmärrä itseäni. 
haluaisin vain katsella tähtitaivasta. rakastuin tähtitaivaaseen sen yhden illan jälkeen. sen illan, kun sinä nukuit, ja minulle sanottiin, että voin kertoa kaikki huoleni. ja haluan tavata teidät taas. sinä, ota lento tänne. ja sinä toinen. osaan kyllä kävellä teille. mutta monesko kerros se oli? en pannut merkille. mutta sieltä parvekkeelta näkyi se tähtitaivas. ja kaikilla oli kai hyvä olla. 
electric wizard johon me kaikki rakastuimme. kissa nimeltä kissa. 
 ja sitten. viime syksy. tänä syksynä en ole haistanut syksyn tuoksua kuin yhtenä iltana. tänä syksynä syksy meni ohi ja nyt on vain aikaa joka ei ole mitään. ja minä nukun. yritän muistella asioita, mutta se saa minut itkemään. en voi elää menneisyydessä. mutta kuunnellessani kuviksen tunnilla tea companya aloin itkemään. jos muut huomaavat joskus kyyneleeni, alan nauraa päästäkseni tilanteesta ja syytän musiikkia. no syytän musiikkia muutenkin, sehän ne muistot päähäni toi. juuri kun luulin, että kaikki on hyvin. aamulla kouluun kävellessäni kaikki oli hyvin. tai ajattelin. uskottelin niin. ei mitään syytä olla surullinen tai ahdistunut. päivät kulkevat eteenpäin ja ihmiset ympärilläni ovat mukavia. mutta en voi puhua. puhua tarpeeksi. se olisi sitäpaitsi säälittävää.
 mutta kaikki ei ehkä ole hyvin. jos unohtaisin kaiken, kaiken. sitten ehkä eläisin uskossa että kaikki on hyvin. mutta en voi unohtaa. se on osa minua enkä halua jättää muistoja. niitä kauneimpia. niistä vuosista kun olin onnellinen. mutta en halua sanoa mikä minua vaivaa. miksi ahdistaa. koska en tiedä. tai ehkä tiedän. mutta en tunnusta. en halua olla heikko. 

10 kommenttia:

  1. dhjkdslgj mitä sä sanoit ettet osaa enää kirjottaa. tää on vau

    VastaaPoista
  2. mulla tulee ikävä sua kun luen sun tekstejä! mutta tuntuu et oon niin kaukana täälä vaikken kyllä kai edes oikeastaan oo.

    VastaaPoista
  3. ää kiitos kaikki :-)
    ja netta mullaki on ikävä. ikävä jotain meijän kuvoloidien hengausta. sä et sentää oo niin kaukana ku toi yks, mut me ollaa kaikki erillää eri kaupungeissa :c

    VastaaPoista
  4. aloin täs melkee itkemää, oot liian ihana :-(

    VastaaPoista
  5. kiitos sun kommenteista, ne oikeesti piristi. ihana kuulla että jollain muullakin pyörii samat ajatukset päässä. ja tää teksti sai mut itkemään, oot tositosi hyvä kirjottaja

    VastaaPoista
  6. sait haasteen, käy kurkkaamassa.

    http://fendinelm.blogspot.fi/2012/09/haaste.html

    VastaaPoista

kerro kerro kuvastin