20120413

se et oon saanu kokee onnee, ni kiitos!

 mua on vituttanu tällä viikolla ihan liikaa. en vaan oo jaksanu istuu koulunpenkillä ku aurinko paistaa ikkunast ja pölyset kadut kutsuu, hirvee nälkä ja päänsärky ja kello kolme.
keskiviikkona olin supervittuuntunu. kaiken huipuks meil oli neljän päivä ja lassi kaato tokavikal tunnil päärynälimsat mun repun päälle. hömö.
siin kohtaa tais palaa kiiraltaki pinna ja mie siin rupeen äkkii kattoo ettei mitkää min kallisarvoset muistot repussa kastunu. toi reppu on keränny jo tunnearvoo hei! mut ei siin sit mitää, kaikki hyvin ja hetken pääst viel paremmin. taisin saada hyvän syyn itkee pillittää siin välitunnil kaikki ne huolet ja murheet, et jaksoin mennä viel vikalle tunnille. lisää muistoi mun arkistoihi, oon kiitollinen. mut toisaalt hävettää ku en oo niin fiksu ja ovela, ja kerron tääl plokin puolel, et kiitos. ehkä viel keksin jonku ovelan keinon. mut oon niin sairaan onnellinen siitä et täält maanpäält löytyy näit ihmisii jotka saa mut itkee ja tarkotan sillee ilosta, enkä osaa muotoilla tätä kirjotusta nyt millään tavalla äää ei näin. nyt kelaan et kaikki on kai hyvin, huomenna kuvolaan koska ihmisiä. siitos.

mun naama muuten vammaa niinku jollai lauri tähkällä, taitaa olla toi oikee puoli halvaantunu tai jotain, ootteks kiinnittäny huomioo? huomatkaa viel tää mun ainanen meikittömyys :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro kerro kuvastin