20120122

melkein viikko. enkä mä kirjota. en enää osaa. en pysty. mul ei oo kuvia. mitään ei tapahu ikinä. kaikkee ihanaa normaalia ja rauhallista. ei mitää kertomisen arvosta. en jaksa ylläpitää tätä blogia. mul on kai kaamosmasennus. tein tän blogin sillon ku kevään auringonsäteet kosketteli maata ja maa hehku ja höyrys ja lumen alta pilkotti harmaaks kuollu ruoho. meiän tiet tulvi sulavasta lumesta, ja istuin puumajassa syömässä mustikoita. silloin olin niin onnellinen ja innostunu. nyt on talvi ja ootan taas sitä aikaa, niitä auringonsäteitä, jotka herättää mut aamulla, saattelee mut kouluun asti. siihen asti mikään ei innosta. nyt on kylmä ja talvi, enkä mä jaksa kirjottaa, ei mul oo kuviakaa.
oon yksin himassa. kaikki on lian valkosta. kuulen ku naapuri ajaa sen peltoautolla noita meiän teitä.
lumihiutaleeet tanssii tuolla ulkona. ne tekee kai piruetteja. ei ne silti saa mua innostumaa. luulen et keskityn nyt johonki muuhun. palaan sitte ku on asiaa. vaikka mullakin, niinku monilla muillaki, se ääni pään sisällä huutaa, et "tee jotain blogis etee, nyt postaat!"
jos ois jo näin keväistä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro kerro kuvastin