20121230

enää luotani päästäis sua pois en..

ja siinä me ollaan. myö kolme. niinku ysin kaverikuva. kaikilla vähän vaihtunu hiusten sävy ja asuinpaikka.
kaikki lähteny vähän eri suuntiin peruskoulun jälkeen.
mut samat hymyt, ja silmien pilke, samat paskat jutut joille nauretaa. samat ajatukset jotka voi jakaa.
myö vitun vammaset. isä, poika ja äiti/vaimo.
sama kouvolahengaus, ja ilon vallotus taas. teetä ja salaattia.
 mut mul oli niin liikaa ikävä. ja ootte rakkaita. meijän oma sateenkaariperhe. 
 myö ilon kanta-asiakkaina yli vuosi sitte. what can i say? rakastin ehkä elämää tona syksynä.

20121225

mitä nyt, etkö halunnutkaan tätä? laukaus, voit kaiken hyljätä. omatuntomme tuskin herää, tulee kostoa koston perään.
tapan yhden, olen murhaaja. kuka kertoisi miksi? tapan monta, viatonta, minua kutsutaan sankariksi.
paljon ajelua taas. penkkaboonusta vähäsen mut ei menty tällä kertaa ojaan eikä tolppaa päin, onneks.
musta tuntuu kuitenki et henkisesti tein molemmat, samaan aikaan. nyt oon täällä ojassa ja jään lumen alle.
kiva kiitos.

20121223

ai kappas, nyt tää iski, tajusin et huomennahan on jouluaatto! siis ja päivä vaihtuu 15 minuutin päästä? nauran itelleni, tyhmä tyhmä. tänään oli taas ihan hyvä päivä, mut ei mitenkään jouluun liittyvä. en oo panostanu tähän jouluu mitenkää erityisemmin, ja parikyt minsaa ni se kolahtaa, kolahtaakohan samalla joulumieli? :--)
ja onko okei nähä kavereita jouluaattona? en nimittäin malttais olla näkemättä.. jumalauta. voisin mennä nukkumaan. joten hyvää yötä ja hyvää joulua ihanat! ja tosi-ihanat! :3

20121218

kerran vaan, se käy. se kerran kirpaisee. kun väärästä kyydistä jää, uusi häämöttää.

rakastun. yhä uudelleen ja uudelleen. liikaa. hullaannun. tiedän, sinä joudut katsomaan. joudut kestämään minua nyt. nyt kun olen sekaisin kaikesta, sekaisin rakkaudesta ja onnesta, hulluudesta ja pirteydestä, samalla väsymyksestä, ikävästä, kaipuusta ja pelosta, kaikesta. olen kaikesta sekaisin, en ole enää vain onneton. olen onnellinen myös. ja montaa muuta mielentilaa. olen kaikkia tässä ja nyt. ja rakastunut. ja sinä joudut sitä kestämään. samalla kun muut ihmiset ympärillämme alkavat luovuttaa. luovuttaa. luovuttaa. lopettaa. läpi kiven perse edellä puuhun. tiedän, antakaa kelkan mennä. mutta älkää luovuttako. ei nyt. silloin minäkin kaadun. juuri kun nousin. ja tiedän, se kaikki sattuu hetken, se voi sattua pitkään. se voi sattua koko elämän, mutta minäkin tunnen vielä kipua. mutta älkää jättäkö minua yksin hulluuteni kanssa. varsinkaan rakkauden.

vikassa kuvassa taisin just lopettaa moshaamisen...

20121214

silloin täytyy huutaa kun liian kauan hiljaa ollut on

SEILA ON PARAS. SEILA ON PARAS.  JA MEIJÄN LUOKKA. SIIS OIKEESTAAN MEIJÄN LUOKKA ON PARAS. ja seilan kämppä.
helpottunu olo, ihanan ihmisen hymy, teki mieli huutaa. menin seilalle. siel oli melkein koko meijän luokka.
paljon ääntä, tosi paljon pitsaa, kahvia ja pleikkari. ja noi ihmiset. miten voi olla näin hyvä luokka? tämmönen 
joka lähtee viel täysin randomilla mukaa tähän, skippaa opiskelun ja chillaa yhessä. it's a mad mad world.
ja mie saan taas henkee, taisin nousin pintaa.

20121212

there's no peace or harmony here, there's no fucking love.

Mr. Clock is just hanging around, making that awful sound. Countdown to breakdown.
pintapuolista liitoa. kaikki on kaunista ja linnut huutaa ilosta. sä lennät tuulen 
mukana ja aurinko välkkyy taivaanrannassa. kaikki hyvin päällä pinnan.

kuitenkin, jos haluat katsoa pinnan alle, täytyy sinun sukeltaa. siellä on sameaa ja sekavaa. se on tummaa kylmää vettä. kasvit kietoutuvat jalkoihisi kutsuen sinua pohjaan. sokkeloiset luolat eksyttävät sinut totaalisesti. tippukivet joita päädyt ihailemaan puhkaisevat silmäsi. et saa happea. et halua pinnan alle. 
kuka haluaisi?
Sä lensit taivaalla tuulta vasten toinen samankaltainen vierelläsi, matkalla rohkaisemassa. 
Kaikki hyvin, ei tuuli koskaan tulisi kääntymään, ei voimasi loppumaan.

Kuitenkin, hänen täytyi mennä. Meren takana on uusi maa, siellä kaukana hänen paikkansa nyt.
Sä päätit kuitenkin koittaa. Vielä jaksaisit lentää eteenpäin. Vielä auringon kimmellys veden 
pinnassa pitäisi matkasi kevyenä.

Mutta et vain aavistanut. Voimasi hiipuivat. Yksin lentäminen oli raskasta. Eikä syksyllä aurinko 
aina paistanutkaan. Sä väsyit jo monesti ja kävit lähellä pintaa. Niin lähellä, että
 sä tunsit veden kylmyyden. Kaipaat rohkaisua.

Se rohkaisu on kuitenkin poissa. Se on meren tuolla puolella. 
Sä voit kuulla sen vaimeat huudot, koska vesi kantaa ääntä.
Mut silloin aurinko jo laskee, ja sä voit vaan toivoa että te jaatte sen.


Sä yrität vielä. Liian väsyny. Too much pain.
Ja sä tiput, painut pinnan alle. Se kylmä ravistaa sua ja se saa sut kuolemaa. 
Eläväkuollut.
Aivot kai vielä toimii. Ne yrittää. Järjellä ja tunteilla ne yrittää selvitä sokkeiloista, sameesta vedestä.
Ne yrittää muistaa olla katsomatta tippukiviin. Ne tekee niin paljon töitä selvitäkseen vielä pintaan. varo ettei ne pala loppuun asti,
tiputa sua pohjalle. Hiekkaan makaamaan. Syvimpien vesien syövereihin.
Turha yrittää ylös.

Mut sun täytyy viel kestää tää hetki. Vielä täytyy sen yhden hengenvedon riittää. Sä et pääse pintaankaan.
Haikea toive, että maailmanloppu todella tulee.
Ja sä toivot, että se lopettaa tän vedenalasen maailman. Taistelun näissä mielen sokkeloissa.
Päästäkää mut ylös! Happi loppuu!
Ja mä tiedän että kohta tää muuttuu. Vaikkaki se tuntuu nyt mahottomalta, ku oon pinnan alla näissä sokkeloissa.
Mut mä voin nousta uudestaan pintaan, taivaalle lentoo. Ja meren takaa nouseva kuu tuo myös rohkaisuni, 
onneni meren tuolta puolen. Ja se tähtitaivas, se on kirkkaampi ku mitä ikinä sen muistin olleen.  
ja kai kiitos erään ihmisen, oon aina välillä taas
vähän lähempänä pintaa.  

20121208

if i try to get away, how long until i'm free?

 perusmeininkei kouvolas. neljät pienet plus yhet isot ranut. ja istuttii sit parikyt min helsinkiin lähtevässä tyhjässä junassa. ihan jees. jätettii aura sinne ja hypättiin ulos ennenku se lähti. ois tehny mieli lähtee helsinkii auran mukaa. mut venla tuli viel meille ja kiltisti säädettii omia ja muitten koulutusjuttuja epätoivon partaalla 45 minuuttia.
ku venla sit lähti kävelin bussipysäkiltä kotiinpäin takaperin, koska lumisade. ja koska se on ihan hauskaa välillä. mul oli lämmin ja halusin vaa olla ulkona. ehkä tän takia jätin sisälle menemisen ja istuin vaa meijän takapihalla. en oo pitkää aikaa oikeesti vaa ollu yksin ulkona tekemättä mitään. ja nytki tein sit yhen lumienkelin. ja sen pienen hetken olin niin helvetin onnellinen.

 tuli viel tylsää tossa ilta yhentoista aikaa ja lähettii min veljen kans ajelee. musiikkia ja karkit ja pitsaa mukaa aapeeseeltä, 
kouvolan tyhjiä kujia, amisautoja, juopuneita ihmisiä kaduilla ja driftaamista. oltiinki jossain vaiheessa melkein ojassa 
keula 10cm tolpasta. mut ihan jees, tykkään tykkään. chilliä illanvietettä. ja haluisin viel ulos ehkä käpidöimää..
EDIT//: kello on puol neljä ja tulin ulkoota, siel on niin nätti ja raikas yö, enkä jaksa nukkua. rakkautta.
ainii ja  jos joku uusi ihminen tänne joskus joutuu, toivon ettei se päädy lukemaan vuoden takasen minän elämää. toivon ettei kukaa ikinä edes lue mun blogia sinne asti. never. koska olin joskus hyvin tyhmä. ja siis nythän oon selkeesti viisaampi. tai ainaki elämää kokeneempi (paskanmarjat). tai muuten vaa psykoottisempi. joo.

ja miten must tuntuu et taidan lintsata maanantain koulusta, vaikkaki silloin tapahtus kokeiden palautus. mut oon niin laiska paska. ja keksin kyl muitaki syitä.

20121205

and so castles made of sand fall in the sea, eventually.

Kaikki pimenee. silmissä pyörii ja liian valkoiset seinät ja kylmyys tappaa. ihmisiä joita et tunne, mutta joita salaa hieman ihailet ja haluat olla heidän silmissään hyvä. ja sitten vielä muitakin ihmisiä, ihmisiä aivan liikaa. ahtaus ja sosiaalisten taitojen puute, breakdown ja ikävä. sillä hetkellä kaikki kaatuu niskaan, sitä hetkeä se stressi on odottanut pari viikkoa, välillä antaen satunnaisia ahdistuskohtauksia, mutta nyt lopulta kaataen sinut kokonaan.
jännittyneet lihakset ja silmien alla ulospääsyä odottavat kyyneleet, joita pari jo itkit salaa. ahdistus outona tunteena, ja siksi nöyränä siinä seisot odottaen että joku sinut viimein tappaisi. väkijoukko talloisi alleen.

mutta sen hetken, yhden ihmisen katseen verran, kun jo pelkäät liikaa, et kuolekaan vaan nouset eloon. yksi niistä tuntemattomista hienoista ihmisistä, jonka lainen haluaisit olla, katsoo sinua. se ei ole muiden ihmisten katse, se on erilainen. se ei ole rakkautta eikä vihaa. se on niin ymmärtävä katse, ettet enää ymmärrä miten joku voi katsoa niin. ja hymy. ihana hymy.
niissä hetkissä kun hän sinulle hymyilee tunnet voittavasi maailman. kokonaan. mutta kuitenkin lihakset vielä jännittyneinä odotat iskua. ja silti sillä hetkellä kun hän sinulle puhuu, kaikki on hyvin. niin ymmärtävä ja ystävällinen. jatkaisi puhumista.

ja nyt ne kyyneleet tahtovat vieriä silkasta onnesta, siitä oivalluksesta, että on olemassa joku noin kiltti ihminen. ehkä itket ja hymyilet kun ajattelet häntä. ehkä hän sinut pelasti juuri ahdistuksesta, jonka on kai marraskuu tuonut ja joka ei lähde ennenkuin rakkaasi palaa.
 jospa kesä tulisi ja ottaisi minut mukaansa.     

20121130

tulkoon sade, kaunis, puhdas ja myrsyn yö. sade joka muuttaa saa minut kokonaan.

tai ei mua kuulemma tarvi muuttaa. olen täydellinen. kielsin sanomasta täydelliseksi. anteeksi pyydettiin.
silti sain koko illan vain kuulla mahtavuudestani. en  uskonut että kukaan voisi minuun olla niin rakastunut.
hämmentää. en tiedä mitä tapahtuu. maanantai odottaa mua. mutta ei ihan vielä.


huuda ja koko maailma sun kanssa huutaa. naura koska sinulla on valta huutaa.

 oh paljon liikaa kuvia mun kerran kahdessa viikossa tapahtuvasta sosialisoitumisesta. tällä kertaa oltiin yllätys
yllätys teellä, ja pelattii trivial pursuittia säännöillä jossa kysytää vaa helppoja kysymyksiä, ja saa vastata melkein
niin monta kertaa ku huvittaa. ja saa häiritä muita asiakkaita naurulla ja muulla shitillä. niin. ja sit syötii sipsei.  
ja näin mun kuvienlataustila sit muuten loppu. mut keksin jotain hienoa ja tuun tänne sit fiilistelee min ja seilan upeaa
viikontakasta hyppyrimäkireissuu.. mut ny min pitäs lukittautuu min huoneesee viikonlopuks tekee kymmenentuhatta
kuvistyötä, mut taitaa olla muita pläänei.....

20121119

suuret kellot asemien hiljaisten, niitä ihminen ei osaa pysäyttää.

kun suljen silmät niin, hän on täällä taas. ja taas voin nähdä jokaisen askeleen. voin nähdä, voin elää, ja voin unohtaa.
voin tuntea sen kaiken uudelleen.
en oo vissii ennen hehkuttanu (tai ees myöntäny kuuntelevani) jussi hakulista. mut onhan se hei noloo kuunnella
jonkinasteista iskelmää (??). mut ainaki noi biisit vuosilta ennen mun syntymää iskee. niitä uudempia en tiedä. 
ja kuuntelenhan mä ismo alankooki. kuten liikaa viime yönä. koska en jaksanut nukkua. hämmens.
en haluis nukkua tänäänkään. haluisin kattoo tähtitaivasta, kuunnella musiikkia, haistella raikasta yö-ilmaa, 
tuntea pienen viileyden iholla.. tää homma ois helposti toteutettavissa ellei mun parvekkeen ovee ois jotenki
hienosti tiivistetty talvee varten.. nyt joudun oottaa kevääsee. ja mul on jo mun parveketta ikävä. ikävä tähtiä. siksi.
enkä muuten ymmärrä nimipäivien pointtia. enkä kaipaa "hyvää nimipäivää" -viestejä, sillä eiks sitä vois toivottaa
joka päivä toiselle onnee ja hyvää ja niin edellee. okei hyvä puoli näis tämmösis on et äiti rupee kiltiks ja ihanaks.

20121117

But does the look on your face mean you're really feeling happy?

torstai-ilta. venlaaura ja annele. kouvola. random riehumista ja huutamista keskustassa, vähän teetä ja hulluutta 
ja liikaa saippuaa coffarissa, jalkapalloo assan tunneloisessa, musiikkia, 1500 V kytkettynä, ja pysähtyneitä junia. 
myö epävirallisen spurdot, ku joka toinen tiistai ei riitä meille. koska työ ootte parhaita<3 ärksd herkkää. kouvolaki 
näyttää parhaat puolensa ku on hyvässä seurassa. pysähyin raiteelle seisomaa ku kelasin et haluun taas tukholmaa..